Milloin tietää, milloin erota. 

05.09.2014

"kala kuivalla maalla"
 

Voiko sitä loppupelissä tietää, milloin erota?
Olen niitä ihmisiä, jotka haluavat nähdä virheitä ja pahaa oloa monta kertaa parisuhteessa ennen kuin tekee lopullisen päätöksen.  lyödä monta kertaa päätä seinää ja olla keskellä parisuhde riitaa.

Ajaa töistä kotia miettien onko mies lasten kanssa humalassa tai mitä on kotona vastassa.
Monesti meinasin ojaan ajaa, kun kaahasin kiireellä kotia lasten luokse. 

Mietin elämää sen jälkeen?

Mietin tuntuisiko minusta pahalta jos exä olisi, jonkun toisen naisen kanssa?

Tuntuisiko pahalta, jos joku olisi lasteni kanssa meidän yhdessä rakentamassa talossa?

Mietin miltä tuntuisi olla elämättä, elämää mitä oli yhdessä elänyt 10 vuotta?

Mietin paljon, itkin ja iloitsin myös arjen iloista. 

Olihan meillä kuitenkin 2 yhteistä lasta ja kivoja asioita ympärillä. 


Kysyin äidiltä "mistä tietää milloin erota"? 

Hän sanoi "kun tunnet että et saa happea, olet kuin kala kuivalla maalla." 


Tästäkin meni varmasti muutama vuosi 

Odotin sitä hetkeä kun happi loppuu, tuleeko se tunne myös minulle?

Monesti lupasin itselleni, että tämä on viimeinen kerta, kun humalassa minut haukut tai sekoilet. 

Milloin heräsin, kun kusit taas sänkyyn, joskus myös paskoit.

Joskus otit minut väkisin seksiin 

Itkin sen jälkeen. 

Et antanut minun olla jos en antanut, pääsin helpommalla kun antauduin. 

Elin tunto sarvet ylhäällä. 

 

Lähdimme ulkomaille katsomaan mitä parisuhteelle kuuluu, löytyykö kadonnut kipinä. 

Reissu oli UUDEN ALKU

MIES ALKOI JUOMAAN HETI LENTOKONEESSA. 
paripäivää JOI, kunnes joutui sairaalan "alkoholi ja aurinko teki tehtävänsä".  Löysin hänet hotellin huoneesta ja soitin ambulanssin. 

Itse jatkoin lomailua.. Teinkö oikein? Uskon että tein. Mies oli hyvässä hoidossa ja minä turvassa häneltä. Tunsin vapauden.. Aurinko paistoi ja kävelin paljon tuntemattomassa maassa. Sain olla omien ajatusten kanssa. 

Kävin retkillä ja hypin laivasta mereen, nautin auringosta ja yksinäisyydestä. Se reissu jäi pysyvästi mieleeni hyvässä ja pahassa. 

Kävelin todella paljon ja mietin tulevaisuutta. 

Merelle katsoen tunsin vahvuutta, kävellessä yksin vieraassa maassa tunsin vahvuutta ja hieman vapauden tunnetta yksin ollessa. 

Tässä minä olen ja pärjään yksinkin se tuntui todella hyvältä. 

Ei tarvinnut pelätä.  tuolloin sain ison ITSEVARMUUDEN  tulevaan. 

EN ENÄÄ JAKSA

Mutta, vielä jaksoin 2 päivää. 

Eräänä iltana hän taas vain huusi ja vittuili minulle ja lapsille ilman aihetta. 

Pelon ja itkun vallassa menin nukkumaan ja heräsin uuteen aamuun. 

Aamulla oksensin ja en saanut happea. Kävelin meidän rantasaunalle ja se sama tunne tuli taas oksensin ja en saanut happea.  "olen kalakuivalla maalla"


Aika on tullut erota 

Menin sisälle, näin kännisen puolison makaavan sohvalla. 

Olin aivan normaalisti, että välillemme ei tule riitaa ja en halunnut että lapset näkee isänsä taas humalassa. 

Lähdin viemään lapsia hoitoon.  itse ajoin siitä suoraan siskon luokse ja sanoin:

 "haluan erota, voinko tulla teille turvaan." kaikki siskoni tiesi, että meillä ongelmia, joten he osasivat olla heti tukena ja antamassa apua minulle.

Siitä alkoi meidän matka kohti uuteen tulevaan. Muutimme isosiskon perheen luokse ja aloitimme arkea heidän luona.

vapaus oli pelottava ja helpottava tunne!