Etä-lapsesta, tuli Etä-äiti

23.11.2022
En muista lapsuudestani mitään! vanhemmat ovat kertoneen asioita ja hyvä lapsuus oli ollu, kertoi myös sukulaiset. Olin kahdeksan vuotias, kun vanhemmat erosi. 


istuimme koko perhe keittiön pöydän äärellä ja join kaakaota, hukutin kyyneleet kaakao mukiin.  

Tästä alkoi minun lapsuus aika, mistä muistan joitakin ajan jaksoja.

 Äiti oli päättänyt muuttaa 500 km päähän lapsuuden kodista, meitä sisaruksia on neljä vanhin asui jo omillaan tuolloin. Muutto auto oli pakattu ja kaksi nuorempaa tyttöä lähdimme äidin kanssa kohti uutta. istuimme muutto tavaroiden seassa isossa paketti autossa, tavarat tippui välillä niskaan "kuului asiaan" ajattelin. vanhin sisko ajoi muutto kuormaa ja olimme kuulemma lähellä, että emme törmänneet isoon rekkaan, muistan kirkkaat valot ja rekan tööttäyksen ja paketti auton liikehdinnän. 

Saavuimme yöllä uuteen kaupunkiin ja  melko pian aloitimme koulun käynnin uudessa koulussa. 

Pienestä kylä koulusta isoon kouluun oli shokki aluksi aiemmasta 5 luokkakaverista sijaan oli 30 yhdessä luokassa. Kaikki halusivat tutustua meihin ja saimme paljon uusia kavereita se tuntui hyvältä. niitä kavereita oli niin paljon ja tekemistä heidän kanssa, että en ehtinyt päivisin miettimään. lapsena sitä keskittyy koulun käyntiin ja kavereihin, ei tiedä tappelevatko vanhemmat, siihen aikaa ei ollut onneksi kännyköitä tai muutakaan netti maailmaa missä kiusaaminen helpompaa, jos sitä olisi ollut. En kuullut vanhempien koskaan haukkuvan toisia, ainakaan meidän lasten kuullen. 

Matkustimme isosiskon kanssa bussilla isän ja äidin luokse, koska emme uskaltaneet mennä junalla vaikka se olisi ollut nopeampi. bussi matka oli todella pitkiä, mutta meillä oli siskon kans toisemme seurana. 

Asuttua muutaman vuoden äidin kanssa, iso siskoni halusi muuttaa isän luokse. Minä itkin siskon perään joka päivä, katsoin siskon valokuvaa ja itkin ikävää. Masennuin tuolloin ensinmäistä kertaa elämässä, mikään ei tuntunut miltään, olin varmaan kymmenen vuotias silloin.

Äiti huomasi masennuksen ja itkuisuuden ja ehdotti muuttoa isällee siskon kanssa, koska hän ei kukaan halua katsoa, kun oma tyttö kärsi. (paitsi exäni) Asialle oli tehtävä jotain. Olisiko äiti voinut tehdä enemmän asioita kanssasi selviytyäkseni eteenpäin? en muista siitä vuodesta oikeen mitään, kun elin ilman siskoa. En muista miten muutto keskustelu käytiin perheen kanssa. 

Pian kuitenkin isä haki minut múutto kuorman kanssa, joka siinä iässä kylläkin mahtui henkilöautoon. istuin takapenkillä minulle ostetun hamsteri kanssa. itkin vain ja näin kun kaupungin valot jäivät taakse, itkin niin paljon, että en meinannut saada happea. olisi tehnyt mieli huutaa isälle pysäytä auto en halua mennä äidin luolta pois, mutta en uskaltanut sanoa mitään.

Se että olen ollut itse Etä-lapsi voi jollain tavalla auttaa minua olemaan Etä-äiti. Ehkä myös samalla itken omaa tuskaani mitä oli lapsena paljon ja elän niitä omien lapsen kautta, jolloin tunne tilat ovat valtavia samalla. 

Olen kysynyt Äidiltä, miksi ei taistellut meitä takasin?  Se oli kuulemma vaikeaa, uskon sen täysin. se jos mikä ei ole muuttunut soskun käytänkö huoltajuusriidoissa, kuinka vakavissaan ne oikeasti kuulevat lapsia. Muistan kun sosku tädille sanoin, että minulla paha olla ja kerroin kuinka asuimme siskon kanssa kahdestaan isän tehtyä viikot etä-töitä kaupungissa. Kukaan ei puuttunut myös meidän opettaja tiesi, että meillä ei vanhempia kotona ja hänkään ei tehnyt mitään, koska oli isämme kaveri he usein myös joivat yhdessä. Aikamme isällä asuttua Äitimme muutti takaisin pienelle kylälle kun olin teini-ikäinen  ja saimme siskon kanssa asua muutaman vuoden hänen kanssaan. Sitten tapahtui jotain mitä en edes muista mitä?  jouduin muuttamaan isosiskoni luokse asumaan ja hän oli huoltajani vaikka molemmat vanhemmat asuivat kylällä.. nuoruus meni nopeasti ja jossain vaiheessa taas asuin isän kanssa ja ylä- asteelta päästyäni Halusin HETI pois pieneltä kylältä kaupunkiin ja isä muutti minun ja isosiskoni kanssa kaupunkiin. 

Luulen että oman lapsuuden ansiosta en pelkää muuttaa, en pelkää muutoksia, en pelkää aloittaa alusta, koska sen on tehnyt jo pienestä asti usein.  Olen ottanut omat kokemukset opikseni ja ehkä liikaakin omat tunnetilat tulee nyky elämään, koska olen myös itse ollut samassa tilanteessa, kun minun omat lapset ovat. Teen asioita toisin mitä omat vanhemmat teki, en lahjo lapsia eläimillä tai materiaalilla.. Ilman lahjontaa minulla ei olis ollut koiraa lapsena. Minkä isä MEILLE Tytöille osti, IHANA KOIRA eli minun kanssa toisen lapsen syntymään asti, hän oli turvani monessa elämän tilanteissa.


Elämän kokemukset on myös tuonut rohkeutta tehdä päätöksia ja monesta asiasta voi selvitä vanhempana ja lapsena.