Itsetuhoisia ajatuksia ja yrityksiä.. 

10.11.2022
Moni ihminen sanoo 

"tästä ei tule mitään, tapan itseni"


Oma tyttäreni on sanonut vuosien saatossa

"tapan itseni, kukaan ei välitä" 

Vanhempana voit kuvitella miten pahalta se tuntuu 

Tytär on sen sanonut minulle monesti, kun ollut viikonlopun luonani. 

Kerroin tästäkin asiasta soskulle, mutta on kuulemma normaalia että lapsi sanoo niin vaikeissa eroissa. 

KAIKKI ON VISSIIN HEIDÄN MIELESTÄ NORMAALIA. 

Jälleen kerran tunnen olevani yksin asian kanssa. 

Juttelen tytön kanssa ja luon toivoa tulevaan ja positiivisiä ajatuksia hänen mieleen. 

Pelko omassa mielessä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 


Itsekin pahimpina hetkinä miettinyt
jos en olisi, kaikilla olisi paljon helpompaa. 

Ne on onneksi ollut hetkellisiä ajatuksia. Mikä voi juurikin olla normaalia tilanteessani..

Eräs ihminen on sanonut minulle "jos olisin sinä olisin, jo tappanut itseni" 

Tämähän kannattaa sanoa ihmiselle, joka on selvinnyt monesta asiasta ja yrittää selvitä hengissä. 

Se kertoo siitä, miten ihminen ei voi tietää mitä toinen käy elämässään lävitse.. 


Mietin olisiko pitänyt olla rehellisempi ystäville ja kertoa enemmän...

Huomasin kun kerroin elämästäni, Ihminen kenelle kerroin oli aivan järkyttynyt ja minä lohdutin kuuntelijaa. 

Vaikka itse olisin vain tarvinnut vaikka, edes sen halauksen. 

Toiset pysyy sanojen takana ja kokeilee itsemurhaa. 
Onko ajatus saada huomio tai sääli pisteitä vai onko se todellinen avun huuto? 

Itsetuhoisen ajatuksen ja YRITYKSEN teki kuitenki exä. 

Ensimmäinen kerran, kun olimme suhteessa ja lähdin erotakseni miehestä. 

Mies soitti töihin ja sanoi tappavansa itsensä. Se toteutti uhkausta siinä kuitenkin epäonnistumalla. 

Menin sairaalaan hänen luokse ja yhdessä avioparina menimme lääkärin puheille. 

Lääkäri kysyi mieheltä  "Mikä saa sinut olla yrittämättä itsemurhaa uudestaan" . 

Exä vastasi "jos vaimo palaa kotia ja ei hae eroa" 

Tunsin ihan hirveän vastuun tilanteessa. 

Seuraavaksi lääkäri kohdisti kysymyksen minulle 

Mitä meinasit tehdä? 

Tunsin että minulla ei ole vaihtoehtoja.  Olis varmasti ollut, mutta en osannut taaskaan suojella itseäni tai sanoa mitä oikeasti haluan. 

Sanoin "minulla ei tunnu olevan vaihtoehtoja ja palaan sitten varmaan takaisin kotia ja yritämme jatkaa" 

Lääkäri sanoi "hyvä, sitten teidän täytyy alkaa käymään parisuhde terapiassa".  Se kuului kotiutus ehtoihin, terapia kuulosti hyvälle idealle. 

Palasin silloiseen kotiin takaisin ja olin niin pettynyt itseeni, mutta ei tuntunut olevan oikeasti vaihtoehtoja ja voimia, oliko exän henki ja tulevaisuus minun vastuullani?

olinhan minä se, joka halusi silloinkin lähteä suhteesta.  

Parisuhde terapia alkoi ja aloitimme käynnit siellä. 

Se oli ihan fiasko ja sielläkin exä vain etsi minun virheet ja minä vain itkin siellä. Oliko se terapian tarkoitus? Itse lähinnä ajattelin, että sinne ei mennä heti ensimmäisenä ainakaan haukkumaan varsinkin jos haluaa että suhde tulisi toimimaan. Ajattelisin että sinne mennään hakemaan ratkaisua ongelmaan, eikä syyttämään ja huutamaan kahden aikuisen katsoen edessä 

Ensi kertaa terapiassa, näin ketä sielä on pitämässä terapiaa. 

Tuttu mies ja nainen, jotka olen nähnyt Violassa exä ei siis tiennyt, että siellä käyn. 

Toivoin vain että ne ei vahingossakaan paljasta asiaa, koska exä ei hyväksynyt koskaan että olisin masentunut suhteemme aikana. Kerran zemppasin itseäni pitkään, että kerron hänelle masennuksesta tai kuinka alkoholi on ongelma. Kerroin ja hän heitti minua puuhalolla takaraivoon ja huusi että mitä paskaa sä taas jauhat. 


Onneksi virkailijoilla on vaitiolovelvollisuus, mutta soskujen kohdalla se ei ainakaan ole ikinä pätenyt. 

Onneksi he oli ammattilaisia ja ei ikinä kertonut ollaanko tavattu aikasemmin, aloin luottamaan heihin. 

Parisuhde terapia ei tuottanut ollenkaan tulosta, tai varmaan se tuotti, kun siellä näki oikeasti kuinka paska puolisoni oli minulle. 

Exä ei halunnut ottaa terapiaa parisuhteen kehityksen kannalta, hän halusi vain haukkua minua ja ei kuunnellut terapeutin neuvoja ollenkaan. 

Kerroin heille juomisesta, exä kielsi kaiken 

Koska hänen mielestä vain liioittelen asioita ja taas hän keksi jonkun sairaan vertaus kohteen. 


Pari kertaa siellä käytyämme, meillä oli ollut viikonloppuna välikohtaus kotona. 

Exä yritti yöllä kuristaa minut 

Hän tuli kännissä kotia, kun olin meidän lapsiemme kanssa nukkumassa. 

Hän luuli humalassa, että olen joku muu meidän sängyssä, hän näki hallusinaatioita monesti humalassa. 

Hän sai minut sängystä lattialle 

Huusin hänelle että hän lopettaa, mutta onneksi lapsemme heräsi ja näin poikamme kasvot sängyn reunalla. 

Hän alkoi Itkemään ja huutamaan äitiä 

Ja isille "miksi olet äidin päällä" 

Mies havahtuu ja irrottaa kuristus otteensa. 

Hetken mietin, kun kuristus ote oli niin kova ja mies iso päälläni, että nyt kuolen happi, alkoi loppumaan.

Tilanne kuitenkin raukesi ja pääsin lapsi sylissä toiseen huoneeseen. 


Seuravassa parisuhde terapiassa kerroin tästä välikohtauksesta. 

Sillä kerralla mies oli ottanut lonkeroa krapulaansa ennen tapaamista. 

Kerroin myös siitä heille terapia istunnon edetessä. 

Mies suuttui siitä minulle, huusi että valehtelen, päällekäymisestä sekä juomisesta. 


En muista miten poistuin huoneesta, mutta muistan, kun ajoin kotia päin niin mies terapeutti soittaa minulle. 

Hän pelkäsi puolestani, kyseli uskallanko mennä kotia ja jos jotain tapahtuu niin soita. 


Minun oli pakko mennä kotia vai oliko?  Menin kuitenkin vaikka pelkäsin kuollakseni. 

hain lapset hoidosta ja mentiin kotiin. Exä ei kotona puhunut mitään. Tästä tiesin, että hän tietää mitä on tehnyt.

Ainakin toivoin näin. Asiasta ei sen jälkeen ikinä puhuttu. 

Uskon että sama virkailija on myös soittanut hänelle ja rauhoittanut häntä. 


Sen verran mustia aukkoja on elämässäni, että en muista miten arki meni eteenpäin.

Hengissä ollaan kuitenkin kaikki. 


Toinen hänen itsemurhayritys oli kun viimeisen ja todellisen kerran lähdin. 

Otin tietoisen riskin, mutta en voi kantaa vastuulla toisen itsetuhoisuutta. 


Toinen yritys jäi myös yritykseksi.