Mitä minulle kuuluu tällä hetkellä?

08.11.2022
Olen yrittänyt löytää tasapainon arkeen. 

Kaikella on tarkoitus, myös niillä ihmisillä miksi he tiettyinä elämän hetkinä ovat sinun elämässäsi.  Ihmisiä tulee elämään ja menee. 

on kiva huomata, että tietyssä elän tilanteessa tietynlainen henkilö on sinun kanssa enemmän. toiset ihmiset jää pysyviksi ystäviksi toisten kanssa tiet erkanee. se on normaalia elämää, ei voi kaikista ihmisistä pitää kiinni tai olla aikaa olla heidän kanssa. toiset ihmiset syövät sinun energioita tietyssä elämän vaiheessa, toisilta taas saat energiaa. energia syöppöjä ei kaipaa elämään, muutenkin vähäisten energioiden takia.


Annan itselleni luvan levätä, mutta yli suoritan asioita ja purkaan vitutusta/ahdistusta siivoomalla, siivoon välillä ihan turhaan, mutta siinä näkyy kuitenkin käden jälki ja on tekemisen meninkiä. välillä pakotan itseni päiväunille, jos se mahdollista.

Suunnittelen uusia brojekteja työn rintamalla, mutta en saa aikaseksi toteuttaa niitä. 

Niille on oma aikansa niinkuin tälle blogille. 

5 vuotta mietin aloittavani, mutta aika ei ollu oikea. 

En saanut tekstiä ulos vaikka yritin. 

kahdeksan vuotta on kulunut etä-äiteyttä ja nyt pystyn kirjoittamaan aiheesta ja menneisyydestä. 

Haluan antaa vertaistukea muille elämässä kamppaileville. sitä vertaistukea mitä itse olisin kaivannut kahdeksan vuoden ajan, tukea löytämättä. Kuuntelijaa ja tarvittaessa ihmistä joka vain halaa ilman mielipiteitä. vihaan mielipiteitä, jos ei tiedä asioista mitää.  vertais kuvaa voi antaa, mutta kaikista paras on vain hyvä kuuntelija, joka ei kyllästy asioiden toistoon. asiat menneisyydestä voi nousta pintaa hajuista ja äänistä tai jostain tilanteesta. 

"kyllä se siitä"  "elämä on"  saa kylmät väreet pintaan  


Hoidan kaksi pientä lasta kotona ja käyn tekemässä työ keikkoja joka viikko paripäivää.  Etä lapset käyvät meillä joka toinen viikonloppu ja lomilla enemmän.

työkeikat ovat minulle omaa aikaa, elämme kaupungissa ilman tukiverkostoa.


Iloitsen lapsista, työstä ja parisuhteesta mitä minulla on. 

Odotan isompia lapsia innolla meille ja heidän lähtö isän luokse on edelleen tuskaa minulle. 

Pelkään edelleen tulevaa, mutta osaan nauttia hetkistä. 

Saan edelleen paniikki kohtauksia, mutta osaan ne ottaa vastaan.. Joskus ne yllättää ja vie voimat. 

Inhoan syksyä ja sen tuomaa kaamosta, jolloin mieli on todella väsynyt. 

Pelkään turhia lastensuojelu ilmoituksia vaikka en ole tehnyt mitään. 


Ikävöin lapsia, ystäviä ja sukulaisia. 

Arkeni on yksinäistä lasten kanssa 

Mutta tiedän että AIKANSA KUTAKIN . 

Nautin arjen pienistä asioista. 


Olen kiitollinen nykyiselle miehelleni että on jaksanut rakastaa minua kivuista huolimatta. Hän saa minut nauramaan ja näkemään asioiden kääntöpuolen. 


Itken edelleen viikottain asioita mitä minulle on tapahtunut ja ikävä lapsia on läsnä päivittäin. 

Olen oppinut ja opettelen edelleen käsittelemään tunteitani ja arvostamaan itseäni. 

En osaa vieläkään pyytää apua, kun sitä tarvitsen. 

En osaa olla rehellinen edes itselleni huonoina hetkinä. 

Olen kuitenkin hyvin  kiitollinen siitä mitä minulla on. 

Toiveikas tulevaisuudesta. 

Haaveilen ja nautin hiljaisista aamuista ja suklaasta kahvin kanssa. 
Haaveilen vauraudesta ja taloudellisesta tasapainosta. 
Haaveilen omasta ajasta, että pääsen vaikka kuntosalille. 

Pienet lapset onneksi pitää päiväni vilkkaina ja yritän nauttia joka hetkestä vaikka se ei aina ole helppoa.  Romahda välillä kotona ja sit taas ryhdistäydyn jatkaen päivää. 

Onneksi lapset edelleen kasvaa ja jonain päivänä myös he ovat vapaita päättämään elämästään. 


Toivon sinulle, joka luet blogiani 

Kaikkea hyvää ja kaikesta ei tarvitse selvitä, mutta asioiden kanssa oppii elämään.