vapaudella on hintansa

06.05.2023
Tärkeä asia ihmisten elämässä on raha.. Raha ei tuo onnea, mutta turvallisuutta se tuo.

Meillä oli avioehto sen takia, koska suku ajatteli minun olevan yhdessä rahan takia tai omaisuuden, perinnön toivossa. Sitä en ollut ja minun piti todistaa asia avioehdolla. 

Päätin vain selviytyä, vaikka se oli rankkaa, en tienny mistä saan rahaa ja millä ruokin lapset ja koirat, itse pärjäsin vähällä ruoalla ja siihen tottui nälän tunteeseen. en kehannut pyytää perheeltä apua, koska olin itse ajanut itseni siihen tilanteeseen. 

minulla oli kaksi isoa koiraa lisäksi hoidettavana,  ne ei tottunut millään kerrostalo elämään, ne haukkui ja tuhosi paikkoja. minun oli pakko luopua koirista, en pystynyt huolehtimaan niistä, ensin möin nuoremman koiran pois ja vanhempi koira jäi vielä minulle, se oli välillä kaverilla hoidossa ja isälläni, mutta ihmisillä mennessä hermot siihen koiraan, minun äiti otti sen luokseen asumaan loppuelämäksi. 

Välillä ajoin pyhällä hengellä autolla ja kerran yksi kaveri toi bensaa, kun bensa loppui lapsen haku reissulla.

Alkuun kaikki oli kotona ihan eri paria, mutta olipahan sohva missä istua ja pöytä miltä syödä ja sänky missä nukkua. 

soskusta sai  maksusitomusta kauppaan ja maksusitoumusta pakollisiin kodin asioihin kuten pesukone, pyyhkeitä petivaatteita sain onneksi käytettynä yhdestä leirikeskuksesta ja he pystyivät kirjoittamaan kuitin, joten sosku maksoi ne heille. 

 En pystynyt aluksi tekemään ruokaa itse tai en osannut keskittyä kaikki meni vain pilalle. Pyysin välillä isäni tekemään ruokaa lapsille. Hän sanoi, että ruoan laittoa pitää rakastaa jotta se onnistuu.. Ei hätiköidä sitä tehdessä. Ei minulla ollut rakkaus edes ruokaa kohtaa mielessä.. Ajan kanssa opin tekemään ruokaa. Itsellä oli ruokahalut eron jälkeen hukassa. Olisin voinut ensinmäiset viikot vain nukkua, kun sain oman asunnon.  Vein lapset kouluun ja menin nukkumaan jätesäkit oli levällään ja kaikki tavarat oli levällään. jälkeenpäin mietin, miksi en pyytänyt ketään apuun laittamaan niintä kanssani. Tai miksi ei kukaan auttanut niiden kanssa.. Mutta minä olen eronnut ja olen nyt yksin minun pitää selvitä yksin, "ajattelin".

Uudessa elämäntilanteessa unohdin hoitaa asioita ja olin siis ollut puoli vuotta työttömänä. firma missä. olin töissä meni konkurssiin ja sain liitosta rahaa.


Unohdin ilmoittaa liittoon jatkohakemuksesta ja menetin liiton rahat, siitä alkoi oma taloudellinen selviytyminen,  liiton rahan menetettyä aloin saamaan työmarkkinatukea, asumistuki ja toimeentulotuki. 

Eron jälkeenn exä pakotti maksamaan edellisen vuoden jätemaksua ja edellisen kuukauden yhteiset laskut mitä tuli taloon, maksoin koska en uskaltanut olla maksamatta. Hän piinasi minua eron jälkeen ja uhkaili.. Hän tarvitsi rahaa ja minä olin aiheuttanut hänelle tilanteen, minun vika. Autoni oli exän nimissä, koska paremmat bonukset hänellä.. Ensin en meinannut saada sitä omiin nimiin hän uhkaili poliisilla, että soittaa auton varastetuksi ja jäät kiinni kun ajat sillä. Vaikka millä uhkaili, mutta minulla oli todistaa että olen maksaja autossa..silti piilotin autoa ja itseäni, koska pelkäsin.

Kiusaaminen jatkui pitkään, olin jo aivan loppu.

Hän sanoi, että jättää minut rauhaan jos maksan 2000, minä tyhmä maksoin vapaudesta hintaa. kaveri lainasi 2000 minulle, että saan rauhan.  Hän ei pysynyt kuitenkaan sanojen takana tai minä tyhmä uskoin, jos annan sille rahaa se jättää minut rauhaan. Sain kuitenkin auton omille nimille sillä rahalla ja siitä hän ei kiusannut.  

Soskussa asioimisesta tuli tuttua oli haettava toimeentulotukea ja selvitettävä lasten asioita. lapset sai koulukyydin kouluun vain toisen vanhemman kotoa ja tässä tapauksesssa sen tietysti sai heidän isä. minä vein ja hain lapset koulusta. välillä minua auttoi päiväkodin työntekijä, hän vei ja toi lapsia koulusta, olen hänelle niin kiitollinen. joskus meiltä meni sähköt kotoa, kun en ollut saanut maksettua laskua. Unohtelin todella paljon asioita ja jotenkin vain selvisin. vaikka taloudellisesti kärsin todella paljon, olin onnellinen vapaudesta, kukaan ei huuda minulle, ketään ei tarvinnut pelätä kotona. Vaikka aluksi suihkussa käyminen oli raskasta ja sisko minut sinne loppupelissä joutui patistamaan ja asunnosta poistuminen oli raskasta en kadu päätöstäni vaikka menetin kaikki, mutta en menettänyt itseäni. Vaikka on paljon rahallisesti tiukkoja ollut elämässä, olen silti jaksanut uskoa parempaan huomiseen. Olen tehnyt erinlaisia töitä, mutta kroppani ja mieleni huusi eron jälkeen paljon lepoa, oli vaikea löytää tasapaino vapaan ja työn välille. Välillä sitä tuli ja tulee tehtyä niin paljon töitä, että vapaata ei ole yhtään. välillä taas löytyy seesteinen jakso, kun ei vain jaksa tehdää töitä tai näjdä ketään pakolliset koti työt hoituu. Se taas tietää ohkaisempaa lompakkoa, se taas pakottaa tekemään enemmän töitä. monesta asiasta voi selvitä. Olisin myös voinut jäädä makaamaan kotia ja en edes yrittäisi mennä eteenpäin. Kokemani asiat vaikuttavat itsetuntooni ja tunne tiloihin hyvin vahvasti, mutta olen jotenkin oppinut hyväksymään asian ja yrittänyt löytää itselle hyvän tasapainon arkeen.  

elämä, ilman pelkotiloja olisi pieni lotto voitto.


vapaudella on hintansa