Etä-äidin onni ja muiden sanoja.. 

23.11.2022

Onko etä-äidillä oikeus olla onnellinen? voiko etä-äiti elää normaalia elämää, ilman muiden haukkumista?

Etä-äiti saa olla onnellinen, se suru mikä oon sisälläsi ei näy muille ulospäin. Nauraminen ja hyvien kokemusten ansiosta jaksamme arjen paljon paremmin. juhliminen on sallittua ja uudet kokemukset on sallittuja.  Minä olen matkustanut monta kertaa yksinään eron jälkeen, niistä en kertonut juuri kenellekään, koska en kestänyt negatiivisiä mielipiteitä. Opin hyvin nopeasti kenelle kannatti sanoa ja mitä? toisille kerron totuuden ja toisille vain puoli totuutta. silloiset jotku kaverit sanoivat tai möläyttivät "miten sä pystyt olemaan noin iloinen, kun olet menettänyt lapset? mä en pystyisi hymyilemään jos menettäisin omani"  miten voit matkustaa ilman lapsia kokematta huonoa omaatuntoa? ei se varmasti helppoa ole kenellekään, mutta oma hyvin vointi on myös hyvin tärkeää. mietin mielessä, että sinä et voi tietää kun, joka ilta itken lasten ikävää, joka päivä jossain vaiheessa ne ovat mielessäni ja jotkut muistot tulevat mieleen varoittamatta, mutta silti voin hymyillä ja nauraa tyhmille vitseille, enhän mä voi kokoajan itkeä.


Yllätyn kuitenkin montako kertaa äiti itkee istuessaan autossaan tai suihkussa! Joskus hän tekee tämän siivoaessaan kotia tai urheillessaan... Itkee vain avuttomuudesta Siitä äärimmäisestä väsymyksestä, johon joskus liittyy äitejä, jotka antavat kaikkensa saadakseen kaiken toimimaan. He itkevät usein yksin, koska he eivät halua kenenkään säälivän heidän kyyneliään. Mutta joka kerta kun  äiti näyttää kasvonsa ihmisille, hän näyttää normaalilta.


On outoa, että joku voi hylätä lapsensa, minusta ei olisi siihen. Miten joku voi jättää lapsensa isälleen kun eroaa? suomen tasa arvo kenties, ennen vanhaan lapsi lähti erossa äidin matkaan. nykyään on tasa arvo ja se missä lasten kirjat on, myös sinne jäävät ilman toisen hyväksyntää muuttoon. Tuolloin lähtijä, tässä tapauksessa äiti on se joka lapsensa menettään. huoltajuus sopimukset ovat sitten erikseen ja muut sopimukset jos tarve vaatii. 

Monenlaisia sanoja kuulin vuosien saatossa usein, jokaisella Etä-äidillä on varmasti oma tarinansa ja syynsä.

 me olemme silti Äitejä kaikella rakkaudella. 

"olen kateellinen sinulle, kun sinulla on vapaus"

Sanoi työkaveri yhdessä työpaikassa, tein töitä ja sain mennä oman aikataulun mukaan kukaan ei odottanut kotia, sain syödä mitä minä halusin, sain nukkua kun minä halusin, oli aika elää omalle itselleni. olenhan minä tietyllä tavalla etuoikeutettu, kun vain olisi osannut käyttää vapautta enemmän hyödyksi. haluaisin ihmisten ymmärtävän, että et voi ikinä tietää mitä toinen on kokenut. miksi hän on tehnyt päätökset tulemalla Etä-äidiksi, se on vaatinut taistelua, itkua ja menetettyjä yöunia ja vuosia elämässä, kaikki ei ole sinusta kiinni. Täytyy uskoa, että elämä kantaa. lapset kasvavat ja ne ei ikinä häviä kokonaan elämästäni. Kaikille ei voi kertoa olevansa ETÄ-ÄITI, on normaalia että asiakas työssä puhutaan perhe tilanteista ja asioista, olen silloin kun tarpeelliseksi nähnyt valehdellut. sitä tiedostaa omasta OLOTILASTA JA KUULIJASTA  onko valmis puhumaan asiasta, koska kun mainitset että olet etä- äiti tottakai asia kiinnostaa kuulijaa. Monella ensinmäisenä mielessä, että sinussa on joku vikana, kun et asu lastesi kanssa. Muistan kuitenkin, että en ole tilivelvollinen kenellekään. 

Olen nähnyt yhden dokumentin tv.stä, mikä kertoi Etä-äiteydestä innolla aloin katsomaan ohjelmaa. Nyt saan vertaistukea, paskan marjat se kertoi narkkareista ja suurista ongelmista naisella miksi äiti on etä-äiti. Se ei antanut meille Etä-äideille hyvää mainetta... olisi hyvä, kun tulisi dokumentti meistä (normaaleista) Etä-äideistä. 

on aika selvää, että lapset mielessä paljon!

Olen aina ollut todella kova miettimään, olisiko auttanut jos olisi juonut pään täyteen ja nollannut, mutta en sortunut alkoholiin. Yritän kääntää asiat positiiviseksi ja ei ihminen voi elää kokoajan ahdingon alla.

Itku saattoi yllättää minutkin se saattaa tulla kun katson ohjelmia ja jokin kohtaus tuo lapset mieleen, kyyneleet vaan valuu poskille. Kun lapset aloittivat uuden luokan tai olivat saavuttaneet jotain ja en voinut olla heidän tukena niinä hetkinä ne saa minut itkemään. ajattelen heitä silloin todella paljon ja laitan zemppi viestiä ja soitetaan joka päivä. 

silti päiviin mahtuu iloa ja surua monenlaista tunne tilaa. 

Elämän myötä on oppinut kenelle puhuu ja mitä puhuu säästäen itsensä ilkeiltä kommenteilta. 

Kun sain pienemmän lapset uuteen suhteeseen eräs henkilö sanoi " älä sit näitä jätä samanlailla kuin edelliset jätit" teki mieli vetää turpaan jos se olisi minun tapaista. tyypillistä minua en sanonut mitään, menin aivan sanattomaksi. Neuvolassa käydessä en kertonut toisen raskauden aikana, että olen Etä-äiti. kerroin ensinmäisessä raskaudessa ja huolestuivat niin paljon ja laittoivat äkillisesti psykoterapiaa lähetteen. Kävin siellä muutaman kerran, mutta päätimme yhdessä että tarvetta ei ole, en saa oikeanlaista apua heiltä. Hän pyysi, että otan yhteyttä turvakodin työntekijää joka auttaa kaltaisiani. soitin ja täti kuunteli puhelimessa hetken ja suositteli että menen heti seuraavana päivänä tapaamaan häntä .  se oli ihana täti, mutta koronan tultua tapaamiset jäi ja en ole aikaseksi mennä uudestaan  


Ehkä olisi kuitenkin tarpeellista jutella jonkun kanssa.